On tullut aika valjastaa koko älymystön analyyttisimmät aivot hyötykäyttöön ja etsiä vastauksia kysymyksiin, joihin länsimainen tiede ei vielä tähän mennessä ole uskaltanut vastata.
Mitkä ovat wagnerianismin ja heinänuhan yhtäläisyydet? Entä erot?
1) Ne ovat molemmat tauteja.
2) Ne ovat molemmat syntyperäisiä. Tai ympäristön aiheuttamia.
3) Ne ovat molemmat kohtalokkaita. Tai varsinainen riesa kumminkin.
Leviäminen: yleisimmin virus- tai bakteeritartunta vierustoverin aivastaessa kesken alkusoiton. Myös väliajalla kannattaa olla varuillaan ja vältellä kaikenlaisia epämääräisiä nenäliinanlainaajia, jotka ehdottomasti tahtovat kertoa, mikä tenorissa on vikana ja kuinka paljon paremman ohjauksen he näkivät toissa vuonna Ulan Batorissa. Ja Ushuaissa.
Suojautuminen: huonoa elämää viettäneillä on heikentyneen yleiskunnon takia erityisen suuri riski sairastua wagnerianismiin, joten paras keino suojautua tautia vastaan on säännöllinen elämä, terveellinen ruokavalio, korvasuojat, C-vitamiini, sekä reilu annos Johann Sebastian Bachin kantaatteja aamuin illoin.
Hoito: mikäli sairaus ei ole edennyt liian pitkälle tee, vuodelepo ja hyvä dekkari auttavat. Pahimmassa tapauksessa on käytettävä järeämpiä aseita - potilas sidotaan kiinni erityiseen dewagnerisaatiotuoliin ja hänelle soitetaan - mahdollisimman kovalla volyymillä - Giuseppe Verdin oopperoita. Seuraa akuutti ja krooninen shokki ja potilaan molemmat korvat kuuroutuvat oitis. Sairaus ei tällä lähde, mutta oireet lieventyvät ja potilaan olo on huomattavasti rauhallisempi, kun ei enää joka vuosi tarvitse vaania lippuja Bayreuthiin.
Erityistä huolta on lääkärikunnalle aiheuttanut räjähdysmäisesti levinnyt uusi hybridi flunssawagner, jossa potilas aivastelee Ring-aarioita ja kuvittelee olevansa Wotanin silmälappu. Hoitoa ei nykylääketiede ole tälle tuhoisalle taudille kyennyt löytämään - flunssawagneriin sairastunut on hetimiten toimitettava Antarktikseen, jossa napatutkijat käyttävät näitä onnettomia sieluja pingviinitutkimustensa kontrolliryhmänä.