Saila Luoma: Kyllä, mutta nyt olen eläkkeellä Tampereen lyseon lukiosta, jossa olin ranskan- ja saksanopettajan virassa. Pääaineeni oli siis ranska ja saksan kieli oli sivuaineeni.
AT: Oletko tehnyt vastaavia käännöstöitä aikaisemmin?
SL: En mitään tällaista suurimittaisempaa. Isäni oli opettaja ja hänelle tein käännöksiä. Olen kyllä saanut sellaisen koulutuksen, joka perustui etenkin kääntämiseen.
AT: Kuinka tutustuit Wagnerin teoksiin?
SL: Olen harrastanut Wagneria kauan, oikeastaan melkein koko ikäni. Varsinaisesti se alkoi opiskeluaikoina, jolloin opiskelin saksaa ja kielihistoriaa. Käänsimme ja selitimme mm. minnelaulajia. Keskiaikainen vanha saksa oli keskeinen osa opintojani. Valitsin graduaiheekseni "Keskiaikaiset lainasanat Richard Wagnerin teksteissä". Wagnerillahan on niin perusteelliset keski-ylä-saksan opinnot. Hän luki mm. Grimmin veljesten kielioppeja ja sanakirjoja ja hän myös käyttää sitä sanastoa. Jätin kuitenkin silloin sen työn kesken - Wagner ei ollut oikein "kurssissa" tuolloin. Siirryin ranskan "puolelle", mutta kiinnostus Wagneriin jäi elämään. Romantikkojen kieli tuli tutuksi yliopistoaikoina.
Kiinnostuin siis ensin kielestä ja sitten musiikista. Wagnerin musiikkiahan ei oikein pystynyt kuuntelemaan vielä tuolloin, sitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Joskus 60-luvulla tuli kotiin Fazerin levykerhon kautta joitakin vinyylilevyjä, joissa oli osia Tristanista ja Lohengrinista. Jo silloin huomasin, kuinka hienoa musiikkia esimerkiksi Tristan onkaan.
Oopperainnostukseni heräsi 80-luvulla, kun sain videot ja keräsin hyvän kokoelman videoita, Wagnerin teosten lisäksi myös monia muita. Wagner-seuran mukana olen käynyt sittemmin myös oopperamatkoilla mm. Bayreuthissa, Unkarissa ja Pohjoismaissa.
AT: Missä vaiheessa sinulle tuli tämä idea kääntää Mein Leben?
SL: Sain ystävältäni Jack Leolta Mein Lebenin ja tietysti luin sen heti. Siinä vaiheessa, kun Wagner-seura perustettiin noin kymmenen vuotta sitten, keskustelin asiasta Uolevi Karrakosken kanssa. Käänsin ensimmäiseksi osan, jossa kerrotaan Tannhäuserin esityksestä Pariisissa 1861. Se oli hyvin hauska tarina. Kansallisooppera tilasi myös pätkän tekstiä, joka käsitteli Bakuninia ja Dresdenin kapinaa. Näistä innostuneena ajattelin, että jospa kääntäisin koko ensimmäisen osan ja se vei mukanaan.
AT: Miten kauan työ vei aikaa?
SL: Sitä on vaikea sanoa. En ole tehnyt sitä säännöllisesti vaan oikeastaan ihan omaksi huvikseni, vähän niin kuin eläkeläinen tekee ristisanatehtäviä. Ensimmäinen osa oli käännetty syksyllä 1999. Lähdin silloin Espanjaan talveksi ja luin sitä siellä. Kun huomasin, että tästähän tulee jotain ja kun työhön tuli päämäärä, toinen osa menikin sitten hyvin nopeasti. Välillä olen ollut tekemättä mitään ja vain pikkuhiljaa hauduttanut tekstiä. Olen koko ajan toki ajatellut, että se täytyy kääntää ja kuten jo Heikinheimo sanoi, "se on kulttuuriskandaali, että tätä ei ole saatu suomeksi".
AT: Oliko työssäsi useampia puhtaaksikirjoitusvaiheita?
SL: Eipä oikeastaan. En tehnyt mitään raakaversioita. En osannut käyttää edes tietokonetta, kun aloin työhön, mutta huomasin heti, kuinka kätevä tekstinkäsittely onkaan. Korjailin toki koko ajan syntynyttä tekstiä. Luin aina ensin sen osan, jota aloin kääntää. Sitten käänsin tekstin ja usein iltapäivällä luin lähdekirjoja eli toisinsanoen wagner-tutkijoiden kirjoituksia, joista tarkistin, että olin ymmärtänyt asiat oikein. Minulla on kyllä Andrew Grayn kääntämä "My Life", mutta sitä en juurikaan käyttänyt.
AT: Mikä työssä oli vaikeinta?
SL: Saada tosiasiat sellaisena ylös kuin Wagner ne kirjoituksessaan mainitsee ja kuitenkin saada siitä vielä kunnollista suomea. Se on tulkintaa ja sitä, että koettaa oivaltaa, mitä tekijä on tarkoittanut. Toisaalta, kuten Hannu Salmi sanoi, vanhahtava tyyli saa siinä näkyä. Sitähän alkuperäinenkin on, hiukan mahtipontista, juhlavaa saksaa.
AT: Saitko kääntämisen aikana ja nyt kirjan ilmestyttyä palautetta?
SL: Henkiseen työhön kuuluu toki ajatuksenvaihto asiasta kiinnostuneiden kanssa. Heitä mainitsenkin kirjan esipuheessa. Valmiista teoksesta olen saanut aika vähän palautetta, kun se on vasta ilmestynyt. Palaute on ollut kyllä kiittävää. Tampereen kaupungin kulttuurilautakunnan julkaisemassa Kirjo-lehdessä on juuri ilmestynyt hyvä arvostelu käännöksestä.
AT: Kuunteletko nyt Wagnerin musiikkia jotenkin toisella tavalla, "uusilla korvilla" tämän käännöstyön jälkeen?
SL: Kyllä. Huomasin, millaista itsetilitystä Wagnerin teokset ovat. Varsinkin Tristan on tässä mielessä mielenkiintoinen. Juuri tämän elämäkerrallisuuden vuoksi tein Tristanista kirjankin, jonka Richard Wagner -kulttuuriyhdistys on nyt kustantanut. Siinä yritän eläytyä myös tähän elämäkertaan.
AT: Mikä merkitys käännösprojektillasi on ollut sinulle itsellesi?
SL: Sillä on ollut valtavan suuri merkitys. Se on avannut musiikin minulle todella uudella tavalla. Olen myös saanut hyödyntää kulttuurihistoriaan liittyviä intressejäni, jotka ovat olleet käyttämättöminä odottamassa. Koulutyön jälkeen minusta oli hyvin hauskaa olla vapaana ja tehdä, mitä haluaa. Tämä kirja on tehty huvittelemalla, pingottamatta, tietämättä edes, kuka sen tulee kustantamaan!
AT: Kun olet nyt vauhtiin päässyt, onko muita vastaavia projekteja suunnitteilla?
SL: No - kun tässä syysillat pimenevät, kolme - neljä tuntia illassa on ihan sopivaa työtä eläkeläiselle. Lukeminen alkaa kyllä näin vanhemmiten väsyttämään, mutta kyllä minulla on tuossa tuo Verdin elämäkerta pöydällä, jonka on kirjoittanut Pierre Petit. Meillä ei ole yhtään Verdin elämäkertaa julkaistu suomeksi. Se ei ole kyllä niin repäisevä kuin Mein Leben. - Saa nähdä.
Puhelinhaastattelu 23.9.2002