Suomen Wagner-seura

Vuosi 2012 oli Suomen Wagner-seuran 22. toimintavuosi. Seurassa on toteutettu useita oopperamatkoja sekä jatkettu Richard Wagnerin musiikkiin ja sen taustoihin tutustumista erilaisten esitelmien, musiikkiesitysten ja muiden jäseniltojen avulla.

Jäsenet

Vuoden 2012 lopussa Suomen Wagner-seurassa oli 545 (ed. v. 548) maksavaa jäsentä, joista 45 (46) ainaisjäsentä ja 25 (25) nuorisojäsentä. Sen lisäksi samassa taloudessa varsinaisen jäsenen kanssa asuvia perhejäseniä oli 163 (155), sekä 10 (10) kunniajäsentä ja yksi (1) kunniapuheenjohtaja. Uusia jäseniä on vuoden aikana liittynyt kaikkiaan 72 (78) henkilöä.

Kaikista jäsenistä 50,8 % (ed. v. 51,3) on miehiä ja 49,2 % (48,7) naisia. Paikkakunnittain jakauma oli seuraava: Turku 19,9 %, pääkaupunkiseutu 57,7 %, muu Suomi 19,8 % ja ulkomaat 2,6 %.

Jäsenmaksu vuodelta 2012 oli 27 euroa, perheenjäseniltä 10 euroa, nuorisojäseniltä (korkeintaan 35v) 16 euroa, yritysjäseniltä 100 euroa, sekä ainaisjäsenmaksu 380 euroa (405 euroa). Maksut ovat olleet samat vuodesta 2009 lähtien, lukuun ottamatta ainaisjäsenmaksua.

Hallinto

Seuran sääntömääräinen vuosikokous pidettiin Helsingin Musiikkitalossa, Sibelius-Akatemian tiloissa 13.2.2012. Läsnä oli 19 jäsentä.

Vuosikokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelle 2-vuotiskaudelle Heikki Virri Naantalista. Hallituksessa jatkoivat Robert Storm Turusta sekä Jenni Lättilä ja Wille Rydman Helsingistä. Erovuoroisista hallituksen jäsenistä Peter Häggblom Turusta, Matti Luukkainen Helsingistä, Martti Parkkari Turusta ja Anne Sivuoja Helsingistä valittiin vuosikokouksessa uudelle 2-vuotiskaudelle.

Toiminnantarkastajana on jatkanut Tapio Eriksson Porista ja varalla Mirja Kainu Turusta.

Hallitus on kokoontunut vuoden 2012 aikana kerran. Hallituksen kokoonpano ja työnjako oli seuraavanlainen:

Heikki Virri, puheenjohtaja (hallituksessa vuodesta 2000 asti, pj vuodesta 2002)
Peter Häggblom, toiminnanjohtaja ja rahastonhoitaja (hallituksessa vuodesta 1993 asti)
Anne Sivuoja, varapuheenjohtaja (hallituksessa vuodesta 2008, vara-pj vuodesta 2011)
Jenni Lättilä, sihteeri (vuodesta 2011)
Matti Luukkainen, jäsensihteeri ja nettisivuvastaava 31.5. asti (hallituksessa vuodesta 2002)
Wille Rydman, tiedottaja (vuodesta 2011)
Robert Storm, Wagneriaanin vastaava toimittaja (hallituksessa vuodesta 2007)
Martti Parkkari (hallituksessa vuodesta 1991)

Helsingin ohjelmatoimikuntaan ovat kuuluneet Anne Sivuoja, Kari Lampikoski ja Jenni Lättilä ja Turun ohjelmatoimikuntaan Peter Häggblom, Martti Parkkari ja Robert Storm, Jaakko Erola, Marjukka Lulli-Seppälä ja Pekka Loivaranta.

Stipenditoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Anne Sivuoja. Kirja- ja tuotemyynnistä on vastannut Pekka Heikkilä.

Tiedotus ja julkisuus

Vuoden aikana yhdistyksen toiminnasta on tiedotettu kahdella jäsenkirjeellä, ja lisäksi sähköpostitse, Facebookissa, jossa seuran ryhmässä on vuoden 2013 alussa oli 207 jäsentä (edellisenä vuonna 160) sekä seuran internet-sivustolla www.suomenwagnerseura.org, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1995 alkaen. Sivustoa ylläpiti 31.5.2012 asti Matti Luukkainen, jonka jälkeen ylläpidosta on vastannut Harri-Tapio Siivonen.

Tilaisuudet

Helsingissä:
Ti 24.1. Sibelius-Akatemia, Sopraano ja laulupedagogi Pirkko Törnqvist-Paakkanen haastateltavana.
Ma 13.2. Sibelius-Akatemia, Musiikkitalo, Sonore-sali, Sopraano Kirsi Tiihonen kertoi Wagner-rooleistaan ja esitti valikoituja Wagner-aarioita. Tilaisuuden jälkeen pidettiin vuosikokous.
Ti 13.3. Sibelius-Akatemia, Wegelius- sali, Professori Hannu Riikonen esitelmöi aiheesta “Miksi ja miten Wagner kiinnosti James Joycea?”
Ti 24.4. Sibelius-Akatemia, Auditorio. Tutkija, FM Laura Wahlfors esitelmöi aiheesta “Isolden kuuntelemisesta. Waltraud Meier ja Isolden transfiguraatio Peter Konwitschnyn Tristan-ohjauksessa 1998.”
12.9. Sibelius-Akatemia, Wegelius-sali, Helsinki. Korrepetiittori Pekka Asikainen ja ystävät
20.10. Sibelius-Akatemia, Wegelius-sali, Helsinki. Oopperalaulaja Merja Mäkelä, SWS:n vuoden 2012 stipendiaatti esittäytyy; tilaisuudessa oli myös musiikkia.
26.10. Sibelius-Akatemia, Konserttisali, Anita Välkin muistokonsertti, järj. Laulumusiikin osasto
20.11. Sibelius-Akatemia, Ackté-sali, Helsinki. Anne Sivuoja: Aino Acktén Elsa (Lohengrin)

Turussa:
Ma 23.1. Park Hotel, elokuvailta: Tony Palmerin v 2011 ilmestynyt elokuva The Wagner Family
Ti 4.9. Park Hotelissa tapaaminen kunniajäsenemme Leif Segerstamin kanssa (yhdessä Turun Filharmonisen orkesterin ystävät ry:n kanssa)

Matkat

Matkoja oli vuonna 2012 tarjolla ennätyksellisen paljon:
3.2. ”Der Ring ohne Worte” – Lorin Maazelin sovittama orkesterisarja Nibelungin sormuksesta Helsingin Musiikkitalossa Radion Sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Hannu Linnun esittämänä.
4.3. Tannhäuser, Tampere
26.3. Pelléas ja Mélisande, Kansallisooppera (yhdessä Turun Filharmonisen orkesterin ystävät ry:n kanssa)
30.3.-1.4. Tristan ja Isolde, Oslo
6.-10.4. Parsifal, Budapest
19.4. Wagner-konsertti, Pori, Pori sinfonietta (yhdessä Turun Filharmonisen orkesterin ystävät ry:n kanssa)
4.-6.5. ”Tupla-Parsifal”, matka Malmön ja Kööpenhaminan Parsifal-esityksiin.
18.8. Tristan ja Isolde, (kapellimestarina Esa-Pekka Salonen) Helsingin Musiikkitalo. Bussissa Turusta kuultiin Matti Lehtosen alustus ”Tristan Wagnerin harmonisen ajattelun avaimena”.
4.-7.10. Tristan ja Isolde, Dublin
23.11.-3.12. ”Colón-Ring”, lyhennetty Nibelungin sormus Buenos Airesissa.

Bayreuth

Siitä huolimatta että Bayreuthin Festivaalien lippukassa ei välittänyt seurallemme (eikä muillekaan Wagner-seuroille) ainoatakaan lippua, onnistuimme Gesellschaft der Freunde von Bayreuthin kautta saamaan kesäksi 2012 seuran 22:lle jäsenelle liput yhteen kesän oopperaesitykseen per henkilö, 25-28.8. esityksiin. Silloin oli tarjolla myös mahdollisuus käydä New Yorkin Wagner-seuran järjestämissä englanninkielisissä oopperoiden esittelytilaisuuksissa 24-28.8. Bayreuthin Arvena Kongress Hotelissa.

Julkaisu- ja kustannustoiminta

Vuoden aikana ilmestyi kaksi Wagneriaani-lehden numeroa (nrot 39-40). Lehden päätoimittajana on toiminut Robert Storm. Artikkeleita ja muita kirjoituksia on julkaistu suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi, mikä on ilahduttanut myös kansainvälistä lukijakuntaa.

Kansainvälinen toiminta, kontaktien luominen ja muut Wagner-seurat

Peter Häggblom edusti seuraamme vuoden 2012 kansainvälisessä RWVI-kongressissa Prahassa 17.-21.5. Muun ohjelman lisäksi siellä nähtiin kolme oopperaesitystä, Wagnerin Parsifal, Smetanan Myyty morsian ja Mozartin Cosi fan tutte.Suomen

Laulukilpailussa Wagner Internationaler Gesangswettbewerb für WAGNER-STIMMEN (7th international singing competition for Wagner voices) seuraamme edusti Jenni Lättilä (sopr), joka selvisi välieriin asti. Kilpailu käytiin elokuussa Bayreuthissa ja Karlsruhessa 11.-13.10. Kilpailun voitti ukrainalainen baritoni Oleksandr Pushniak.

Stipenditoiminta

Bayreuth-stipendi

Vuoden 2012 Bayreuth-stipendiaattimme, mezzosopraano Merja Mäkelän matkalla Bayreuthiin ohjelmaan kuuluivat Lohengrin 8.8, Tannhäuser 9.8. sekä Parsifal 11.8. sekä mm Festspielhausin esittely.

Uolevi Karrakosken nuorisorahaston stipendit

Uolevi Karrakosken nuorisorahaston stipendi myönnettiin Santeri Talkalle. Turku. Se koostui matkasta ja oopperalipusta (n 2/3) Tampereen Tannhäuseriin 4.3.2012.

Talous, tilinpäätös ja hallituksen esitys ylijäämän käyttämisestä

Tilikauden tulos ennen tilinpäätössiirtoja oli 3651,54 e (ed.v. 2 783,99 e), kun budjetti tähtäsi +/- 0-tulokseen.). Mitään tilipäätössiirtoja ei ole, joten tilikauden ylijäämä on myös 3651,54 e (ed.v. 1783,99 e). Hyvä tulos johtuu mm johtuu mm hyvin kertyneistä jäsenmakuista, runsaista jäsenmatkoista ja ahkerasta osallistumisesta niihin. Myös parempi pörssivuosi paransi sijoitustoiminnan tulosta merkittävästi.

Uolevi Karrakosken nuorisorahasto sai vuoden aikana lahjoituksia 1000 euroa (ed.v. 400 e), osinkoja 393,98 e (ed.v. 129,38 e) ja korkotuottoja 77,58 e (ed.v. 194,17 e.) Rahaston arvopaperisalkun alaskirjauksia peruutettiin +216,92 e (ed.v. -579,15 e). Nuorisorahaston kertynyt oma pääoma oli 31.12. 8135,04 e (6 534,90 e).

Seuran koko kertynyt oma pääoma (ilman Uolevi Karrakosken nuorisorahastoa) oli 31.12.2012 yhteensä 24 578,15 e (21 926,61 e).

Tilikauden tuloksen muodostuminen ja taloudellinen tila käyvät tarkemmin ilmi tilinpäätöksestä

1.1.–31.12.2012 budjettivertailuineen ja liitetietoineen. Hallitus esittää vuosikokoukselle, että tilikauden ylijäämä 3651,54 e siirretään toimintapääomaan.

Tuleva kehitys

Seuran talous suo edelleen hyvät edellytykset toiminnan kehittämiselle tulevien vuosien osalta.

Turussa 3.2.2013
Heikki Virri
Anne Sivuoja
Peter Häggblom
Jenni Lättilä
Matti Luukkainen
Martti Parkkari
Wille Rydman
Robert Storm

The Finnish Wagner Society: Annual Report 2012

Members

Situation 31.12.2012: 545 members, of which 163 are “family members” (i.e. one main member + wife/husband/child living at the same address), plus 11 honorary members.

Events

In Helsinki:
24.1. Sibelius Academy, Soprano and voice teacher Pirkko Törnqvist-Paakkanen’s interview.
13.2. Sibelius Academy, Musiikkitalo, Sonore-hall, Soprano Kirsi Tiihonen told us about her career and Wagner roles and sang some selected Wagner arias, after which we had the yearly meeting of the Wagner Society.
13.3. Sibelius Academy, Wegelius- hall, Professor Hannu Riikonen’s lecture “How and why James Joyce was interested in Wagner?”
24.4. Sibelius Academy, Auditorium. Researcher Laura Wahlfors’s lecture “On listening to Isolden. Waltraud Meier and Isolde’s transfiguraatio in Peter Konwitschny’s Tristan 1998.”
12.9. Sibelius Academy, Wegelius-hall. Pianist Pekka Asikainen and friends.
20.10. Sibelius Academy, Wegelius-hall. Mezzo-soprano Merja Mäkelä, SWS’s Bayreuth scholarship holder 2012.
26.10. Sibelius Academy, Concert Hall, Anita Välkki’s memorial concert
20.11. Sibelius Academy, Ackté-hall. Anne Sivuoja’s lecture: Aino Ackté’s Elsa (Lohengrin)

In Turku:
23.1. Park Hotel, movie night: Tony Palmer’s The Wagner Family (2011)
Ti 4.9. Park Hotel, an evening with our honorary member, maestro Leif Segerstam, in cooperation with Aphila (Friends of Turku Philharmonic)
Opera Tours
3.2. Helsinki Music House ”Musiikkitalo”, ”Der Ring ohne Worte”
4.3. Tannhäuser, Tampere
26.3. Pelleas et Melisande, Finnish National Opera
30.3.-1.4. Tristan, Oslo
6.-10.4. Parsifal, Budapest
19.4. Wagner-concert, Pori, Pori sinfonietta
4.-6.5. ”Double Parsifal”, Malmö and Copenhagen
18.8. Tristan, (conductor E-P Salonen) Helsinki Musiikkitalo,
4.-7.10. Tristan, Dublin
23.11.-3.12. Colón-Ring, Buenos Aires

Bayreuth Scholarship

Our scholarship holder 2012, mezzo soprano Merja Mäkelä, travelled to see Lohengrin 8.8., Tannhäuser 9.8. and Parsifal 11.8.

International Wagner Congress

Mr. Peter Häggblom represented SWS in 2012 the international RWVI-congress, which was held in Prague 17.-21.5.
Wagner Internationaler Gesangswettbewerb für Wagner-Stimmen
The Finnish soprano Jenni Lättilä participated in the contest.

Publications & Books

Issues 39 and 40 of Wagneriaani (“The Wagnerian”), our members’ magazine, were distributed to all members and many international friends. You can find the web version at http://www.suomenwagnerseura. org/wagneriaani/index.html. Along with articles in Finnish there were also articles in Swedish, English and German. The editor of the magazine is Mr. Robert Storm. Subscriptions 27 € per year.

Honorary Members

Ms. Anne Evans (Soprano) 1997 Mr. Frank Shipway (Conductor) 1997 Mr. Jorma Hynninen (Baritone) 1998 Mr. Peter Bassett (Author) 2000 Mrs. Cecilia Rydinger-Alin (Conductor) 2001 Mr. Pentti Perksalo (Tenor) 2001 Mr. Matti Salminen (Bass) 2005 Mr. Heikki Siukola (Tenor) 2008 Mr. Leif Segerstam (Conductor, composer) 2011.

Naamiohuvit

Teksti: Robert Storm

Giuseppe Verdin oopperaa Naamiohuvit on viime aikoina ollut mahdollista nähdä Suomessa useissa paikoissa. Syksyllä teos nähtiin Metropolitanin elokuvanäytöksenä. Samoihin aikoihin Kansallisoopperan esitysten kanssa sitä esitettiin myös Jyväskylässä. Kesällä pietarilainen Mihailovski-teatteri esittää sen Savonlinnan oopperajuhlilla.

Naamiohuvien ensimmäinen versio kertoi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n murhasta. Giuseppe Verdiä monta kertaa aiemminkin kiusannut sensuuri pakotti kuitenkin hänet ja hänen libretistinsä Antonio Somman tekemään teokseen suuria muutoksia. Päähenkilöstä tuli fiktiivinen Bostonin kuvernööri Riccardo. Kun Vilppu Kiljunen ohjasi Naamiohuvit Kansallisoopperaan vuonna 2010, hän muutti tämän kaiken jälleen. Päähenkilöstä tuli mahtipontisesti käyttäytyvä italialainen mediamoguli ja maansa hallitsija. Vaikka tämän henkilön nimi oli edelleen Riccardo, oli selvää, että hahmo perustui Silvio Berlusconiin. Tässä ohjauksessa ooppera sijoittui TV-studioon, ja kamerat kuvasivat kaikki tapahtumat. Ensimmäisessä näytöksessä tämä toimi hyvin. Kameroiden tuominen toiseen näytökseen ei ollut yhtä hyvä idea. Niiden takia Riccardon ja Amelian salainen tapaaminen ei ollut enää kovin salainen.

On selvää, että tällainen näyttämötoteutus jakaa mielipiteitä. Itse pidin sitä hyvin viihdyttävänä, ensimmäistä näytöstä suorastaan hauskana. Sampo Pyhälän lavastus ja Piia Rinteen ja Noora Niinikosken puvustus olivat vaikuttavia erityisesti värikkäässä naamiaiskohtauksessa.

Tämän tyyppisessä produktiossa olisi ollut kiinnostavaa nähdä Riccardona italialainen laulaja ja ehkäpä vielä kuulla hänen ajatuksiaan produktiosta ja Berlusconista. Tällä kertaa Riccardon roolissa nähtiin kuitenkin venäläinen tenori. Muissa esityksissä tämä tenori oli Mikhail Agafonov, mutta minä näin viimeisen esityksen, jossa Riccardona oli Avgust Amonov. Hän teki äskettäin Metropolitanin debyyttinsä Otellon roolissa. Hänellä ei ole kovinkaan kaunis ääni tai suuria näyttelijäntaitoja, eikä hän ole aiemmin tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta, mutta Riccardon rooli sopii hänen äänelleen, ja esityskin oli kelvollinen.

Muissa rooleissa oli kiinnostavampia laulajia. Claire Rutterilla oli karismaattinen ja vahvan dramaattisella äänellä laulava Amelia. Hänen lisäkseen esityksen tähti oli Tommi Hakala, voimakkaasti eläytyvä Renato. Oscar on housurooli – naislaulaja esittämässä nuorta poikaa – mutta tässä produktiossa Oscar oli selvästi nainen. Häntä esittäneen Dilbérin ääni ei joissakin kohdissa oikein kuulunut. Myös Isabel Veran esittämän Ulrikan ensimmäiset sävelet jäivät kuulumatta, vaikka tämän jälkeen hänen äänensä kuulosti voimakkaalta ja kauniilta. Pienemmistä rooleista mieleenpainuvin oli Waltteri Torikan koominen Silvano.

Alberto Hold-Garrido sai musiikin kuulostamaan miellyttävältä, vaikka ei saanutkaan aikaan yhtä unohtumatonta esitystä kuin parhaat kapellimestarit

Un Ballo in Maschera

Text: Robert Storm

The first version of Un Ballo in Maschera told about the murder of King Gustav III of Sweden. However, censorship forced Giuseppe Verdi and his librettist Antonio Somma to make significant changes to the work. The main character became Riccardo, a fictional governor of Boston. When Vilppu Kiljunen produced the opera at the Finnish National Opera in 2010, he changed the whole thing again. Now the main character was a pompous Italian media tycoon who is also the ruler of his country. Although this character was still called Riccardo, it was obvious that the character was based on Silvio Berlusconi. I was surprised to see how well Kiljunen’s concept fit this opera and how smoothly Riccardo became Berlusconi. The production was set in TV studios with cameras filming the action. In act one this worked very well. Conversely, having the cameras also in act two was not a very good idea. Because of them the secret rendez-vous between Riccardo and Amelia was not very secret. It is obvious that this kind of production strongly divides the viewers’ opinions. Personally I enjoyed it very much. I found the whole production very entertaining, act one even funny. The sets by Sampo Pyhälä and the costumes by Piia Rinne and Noora Niinikoski were impressive, especially in the colourful ball scene.

It would have been interesting to see in this kind of production an Italian singer as Riccardo – and also hear his opinions about the production. However, this time the FNO had a Russian tenor in this role. In other performances the Russian tenor was Mikhail Agafonov but I saw the last performance where the role was sung by Avgust Amonov who recently debuted at Metropolitan Opera as Otello. He doesn’t have a beautiful voice or great acting skills and earlier he has failed to make an impression on me. Nevertheless, Riccardo’s role suited his voice well and his performance was acceptable.

The other singers were more interesting. Claire Rutter had a great stage presence and sang the role of Amelia with a strong dramatic soprano voice. The other star of this performance was Tommi Hakala, an expressive Renato. Oscar is a trouser role – a female soprano as a boy – but in this production Oscar was a woman. She was performed by Dilbér. In some parts it a bit was difficult to hear her voice. Similarly, I had difficulties in hearing Isabel Vera’s first lines as Ulrika but not the rest of the role, which was sung with a strong and beautiful voice. Of the smaller roles the most memorable was the comic Silvano, performed by Waltteri Torikka.

Alberto Hold-Garrido is a competent conductor who made the music sound enjoyable if not truly memorable.

Robin Hood

Teksti: Robert Storm

Kymmenvuotiaana oopperaintoilijana inhosin ajatusta lastenoopperoista. Minusta tuntui, että niiden ainoana tarkoituksena oli kouluttaa lapsista oopperayleisöä. Pidin sitä nöyryyttävänä lapsia kohtaan. Halusin kuunnella oikeaa oopperaa enkä tällaisia leikkioopperoita, joissa sävellys tuntui olevan toissijainen asia. Toisaalta on olemassa monia hienoja lastenkirjoja ja -elokuvia, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkiä opetusvälineitä. Joten miksi ei voisi olla myös hienoja lastenoopperoita?

En pidä Robin Hoodin tarinaa pelkkänä lasten satuna. Sen monista filmiversioista jotkut ovat kyllä lastenfilmejä, mutta jotkut on selvästi tarkoitettu aikuisille. Michael Curtizin klassikkoelokuva, pääosassa Errol Flynn, on aina kuulunut sekä lasten että aikuisten suuriin suosikkeihin. Jukka Linkolan tästä aiheesta säveltämää oopperaa sanotaan koko perheen oopperaksi. Tähän vuonna 2011 ensi-iltansa saaneeseen oopperaan on kirjoittanut libreton viihteen monitoimimies Jukka Virtanen.

Mitä lastenoopperalta sitten vaaditaan? Melodisuutta ja tarttuvuutta? Toimintaa ja huumoria? Linkolan musiikki oli ensimmäisellä kuuntelukerralla yllättävän vaikeasti avautuvaa. Melodisin kohta on Robinin ja Marianin duetto ensimmäisen näytöksen lopussa. Ensimmäinen näytös taas tuntui vähän pitkältä. Ensimmäiset sanat, jotka kuulin lapsikatsojan sanovan oopperan loputtua, olivatkin “Se oli aika pitkä”. Toimintaa sitä vastoin on varsinkin toisessa näytöksessä.

Huumoriakin oopperassa on. Koomisin hahmo ja selvä lasten suosikki oli Päivi Nisulan esittämä Sheriffin satavuotiaalta vaikuttava äiti. Myös sir Guy Gisborne on tässä oopperassa enemmän tai vähemmän koominen hahmo – hyvin erilainen kuin miekkataituri Basil Rathbone Curtizin Robin Hood -filmissä. Oopperassa Gisborne on kuitenkin melko mitätön hahmo ja Jorma Silvastin käyttäminen tässä roolissa tuntui tuhlaukselta.

Oopperassa on melkoinen määrä rooleja. Tärkeimmät ovat Robin Hood itse sekä Nottinghamin sheriffi. Robinia esitti tenori Jyrki Anttila, mutta joissakin esityksissä roolin lauloi baritoni Waltteri Torikka. Anttila aloitti uransa baritonina ja hän hallitsee kaikki rooliin vaadittavat äänet. Silti hän kuulosti vakuuttavimmalta korkeimmissa kohdissa. Nicholas Söderlundia olen aiemmin kuullut lähinnä pienissä rooleissa, ja olinkin yllättynyt siitä, kuinka vahvalta hänen bassobaritoninsa kuulosti Sheriffin roolissa. Hän sai joitakin vuosia sitten Wagner-seuran stipendin, ja tällaisella äänellä hänellä onkin varmasti tulevaisuutta Wagner-laulajana.

Muista henkilöistä minuun teki vaikutuksen erityisesti Melis Jaatisen karimaattinen Jamila. Vaikka Mari Palo lauloi Marianin roolin kauniisti, toiminnallisempi Jamila oli minulle tämän oopperan naispäähenkilö. Koit Soaseppin isokokoinen olemus ja syvä bassoääni sopivat hyvin Pikku-Johnin rooliin. Näyttelijä Panu Vauhkosen esittämän kuningas Rikhard Leijonamielen paluu oli erittäin pompöösi, ilmeisesti tarkoituksellisesti.

Robin Hood

Text: Robert Storm

As a 10-year-old opera enthusiast I loathed the whole idea of children’s operas. It seemed to me that they were just meant to educate children into opera audience. I wanted to listen to real opera, not this kind of quasi-operas that weren’t even meant to be great musical works. On the other hand, there are a great number of children’s books and films that are much more than educational tools. So why should we not have also great children’s operas?

I don’t regard the story of Robin Hood only as a children’s story. Some of its numerous film versions have been meant mainly for children but some have undoubtedly been made for adults. The classic Errol Flynn movie has always been a favourite of both children and adults. Jukka Linkola’s opera Robin Hood has been classified as a children’s opera. Well-known popular song lyricist Jukka Virtanen has composed its libretto and its premiere was in 2011.

So what should a children’s opera be like? Melodic and catchy? Full of action and humour? Linkola’s music is surprisingly hard to get into when hearing it for the first time. The most melodic part is Robin and Marian’s duet at the end of act one. Act one seemed a bit too long to me. When the opera ended, the first words I heard one of the children say were “It was rather long”. However, the opera includes a lot of action, especially in act two. There is humour too. The most comic character is the Sheriff’s mother performed by Päivi Nisula. She seemed to be almost 100 years old and she was obviously the children’s favourite. In this opera sir Guy Gisborne is also more or less a comic character – not at all like Basil Rathbone in the Errol Flynn movie. He is just a minor character and it seemed like waste to have Jorma Silvasti in this kind of role.

This opera has many roles, the most important being Robin Hood himself and the Sheriff of Nottingham. In the performance I saw, Robin’s role was sung by tenor Jyrki Anttila. Baritone Waltteri Torikka sang it in some other performances. Anttila started his career as a baritone and his voice is low enough to sing this kind of role. However, his voice sounded more convincing in the higher passages. I have mostly heard Nicholas Söderlund in quite small roles and was surprised to hear how strong his bass-baritone sounded in Sheriff’s role. He received the Bayreuth scholarship of the Finnish Wagner Society some years ago and with a voice like this he may become a notable Wagner singer. Of the other characters I was especially impressed by Melis Jaatinen’s charismatic Jamila. Even though Mari Palo sang the role of Marian beautifully, I saw Jamila more as the leading lady of this opera. Koit Soasepp is a big man with a deep bass voice so he fits the role of Little John perfectly. King Richard Lionheart was played by actor Panu Vauhkonen. His arrival was extremely pompous – probably intentionally.

Uusia CD:itä

Die Walküre
Laulajat: Jonas Kaufmann, Nina Stemme, Rene Pape, Anja Kampe, Mikhail Petrenko
Orkesteri: Mariinsky Orchestra
Kapellimestari: Valeri Gergijev
Neljä SuperAudio CD:tä
Mariinsky

Der Ring des Nibelungen
Wienin valtionooppera
Laulajat: Waltraud Meier, Albert Dohmen, Herbert Lippert, Anna Larsson
Kapellimestari: Christian Thielemann
16 CD:tä
DGG

Götterdämmerung, Die Meistersinger von Nürnberg (kohtauksia) Siegfried Idyll
Petra Lang, sopraano
Orkesteri: Budapest Festival Orchestra
Kapellimestari: Ivan Fischer
Yksi SuperAudio CD
Channel

Operatic chamber music
Suzanne McLeod, mezzosopraano
Le Quatuor Romantique (violine, sello, harmoni, piano)
Yksi SuperAudio CD
Ars

Wagner in Switzerland
Kohtauksia ja orkesterimusiikkia oopperoista Der Fliegende Holländer & Der Ring des Nibelungen
Egils Silins, bassobaritoni
Orkesteri: Tonhalle Orchester Zürich
Kapellimestari: David Zinman
Yksi SuperAudio CD
RCA

Wesendonck-Lieder (ork. Henze)
+Der Fliegende Holländer-Ouvertüre, Siegfried-Idyll, Träume (Wesendonck-Lied-Nr. 5) für Violine & Orchester, Vorspiel zu “Die Meistersinger von Nürnberg”
Nina Stemme, sopraano
Katarina Andreasson, viulu
Orkesteri: Swedish Chamber Orchestra
Kapellimestari: Thomas Dausgaard
Yksi SuperAudio CD
BIS

Organ Fireworks
Tannhäuser-Ouvertüre, Parsifal-Vorspiel, Der Fliegende Holländer-Ouvertüre, Tristan und Isolde – Vorspiel, Die Meistersinger von Nürnberg – Vorspiel
Hansjörg Albrecht, Kielin Pyhän Nikolain kirkon urut
Yksi SuperAudio CD
Oehms

Wagner and Piano
Brassin / Wagner: Der Ring des Nibelungen (Ausz.)
Busoni / Wagner: Marcia funebre aus “Götterdämmerung”
Stradal / Wagner: Verwandlungsmusik & Karfreitagszauber aus “Parsifal”
Corbett: Grabmal Kundry in memoriam Hans Werner Henze
Moszkowski / Wagner: Isoldens Tod aus “Tristan und Isolde”
Severin von Eckardstein, piano
Yksi SuperAudio CD
MDG

Wagner transcribed for solo piano by August Stradal Vol.1
Pianotranskriptioita teoksista Die Walküre, Siegfried, Götterdämmerung, Wesendonck-Lieder
Juan Guillermo Vizcarra, piano
Yksi CD
Toccata

Complete Piano Works
Schluss zum Vorspiel von Tristan und Isolde, Albumblatt fü Ernst Benedikt Kietz, Polka, Züricher Vielliebchen-Walzer, In das Album der Fürstin M. Ankunft bei den schwarzen Schwänen, Albumblatt für Frau Betty Schott, Polonaise für Klavier zu vier Händen, Polonaise, Notenbrief für Mathilde Wesendonck, Elegie, Fantasia, Eine Sonate für das Album von Frau M. W.Klaviersonate B-Dur, Große Sonate, Fuge aus der großen Sonate
Dario Bonuccelli, piano
Kaksi CD:tä
Dynamic

Complete Piano Music
Schluß zum Vorspiel aus Tristan und Isolde, Fantasie fis-moll WWV 22, Albumblatt für Ernst Benedikt Kietz (Lied ohne Worte) WWV 64, Polonaise D-Dur WWV 23a, In das Album der Fürstin M. WWV 94, Züricher Vielliebchen-Walzer WWV 88, Ankunft bei den schwarzen Schwänen WWV 95, Polka G-Dur WWV 84, Notenbrief für Mathilde Wesendonck, Polonaise D-Dur WWV 23b für Klavier 4-händig, Elegie As-Dur, Albumblatt für Frau Betty Schott WWV 108, Eine Sonate für das Album von Frau M. W. WWV 85, Klaviersonate A-Dur WWV 26 “Große Sonate” (mit alternativem Finalsatz), Klaviersonate B-Dur WWV 21
Pier Paolo Vincenzi, piano
Kaksi CD:tä
Brilliant

Parsifal
(Engelbert Humperdinckin sovittama sarja pianolle nelikätisesti)
Ana-Marija Markovina & Cord Garben, piano
Yksi CD
Gramola

Magic Fire and Other Wagner Transcriptions
Wagner / Nykänen: Parafraasi Lentävän hollantilaisen teemoista
Wagner / Liszt: Spinnerlied aus “Der Fliegende Holländer
Wagner / Schelling: Vorspiel zu “Tristan und Isolde”
Wagner / Liszt: Walhalla
Wagner / Brassin: Siegmunds Liebesgesang
Wagner / Brassin: Feuerzauber
Wagner / Tausig: Walkürenritt
Wagner / Brassin: Waldweben
Wagner / Busoni: Trauermarsch
Wagner / Liszt: Tannhäuser Ouvertüre
Risto-Matti Marin, piano
Yksi SuperAudio CD
Alba
– Risto-Matti Marinin artikkeli Wagner-pianosovituksista on Wagneriaanissa nro 35.

Götterdämmerung – Transcriptions for two pianists from Wagner’s most famous operas
Wagner / Pringsheim: Siegfrieds Tod & Siegfrieds Leichenfeier und Schluss-Szene aus Götterdämmerung
Wagner / Debussy: Der Fliegende Holländer-Ouvertüre
Wagner / Reger: Vorspiel & Isoldes Liebestod aus Tristan & Isolde
Wagner / Dukas: Bacchanale aus Tannhäuser
Yaara Tal & Andreas Groetuysen, piano
Yksi CD
Sony

Piano Transcriptions for Four Hands
Wagner (arr. Wagner): Tannhäuser-Ouvertüre
Halévy (arr. Wagner): Le Guitarrero-Ouvertüre
Merz (arr. Wagner): Grand Fantaisie sur la Romanesca
Wagner (arr. Tausig): Meistersinger-Vorspiel
Wagner (arr. Bülow): Faust-Ouvertüre
Wagner (arr. Humperdinck): Parsifal-Vorspiel
Wagner (arr. Tausig): Walküren-Ritt
Yaara Tal & Andreas Groetuysen, piano
Yksi CD
Sony

Historiallisia äänitteitä

Das Rheingold
Bayreuther Festspiele, 1962
Laulajat: Otto Wiener, Gerhard Stolze, Grace Hoffman, Jutta Meyfarth, Marga Höffgen, Otakar Kraus, Gundula Janowitz
Kapellimestari: Rudolf Kempe
Kaksi CD-levyä
Myto

Die Walküre
Bayreuther Festspiele, 1962
Laulajat: Fritz Uhl, Gottlob Frick, Otto Wiener, Jutta Meyfarth, Astrid Varnay, Grace Hoffman
Kapellimestari: Rudolf Kempe
Kolme CD-levyä
Myto

Siegfried
Bayreuther Festspiele, 1962
Laulajat: Hans Hopf, Birgit Nilsson, Erich Klaus, Otto Wiener, Otokar Kraus, Peter Roth-Ehrang, Marga Höffgen
Kapellimestari: Rudolf Kempe
Kolme CD-levyä
Myto

Götterdämmerung
Bayreuther Festspiele, 1962
Laulajat: Birgit Nilsson, Hans Hopf, Otakar Kraus, Gottlob Frick, Gundula Janowitz
Kapellimestari: Rudolf Kempe
Neljä CD-levyä
Myto

Die Meistersinger von Nürnberg
Wienin valtionooppera, 1955
Laulajat: Otto Wiener, Hans Hotter, Wolfgang Windgassen, Lisa Della Casa
Kapellimestari: Heinz Wallberg
Neljä CD-levyä
Preiser

Das Rheingold
Laulajat: George London, Elisabeth Schärtel, Ingeborg Kjellgren, Karl Sablotzke, Hermann Winkler
Orkesteri: Gürzenich-Orchester, Köln
Kapellimestari: Wolfgang Sawallisch
Kaksi CD-levyä
LivingStage

DVD- ja BluRay-levyjä

Die Meistersinger von Nürnberg
Staatstheater Nürnberg, 2011
Laulajat: Albert Pesendorfer, Jochen Kupfer, Michael Putsch, Michaela Maria Mayer, Guido Jentjens
Kapellimestari: Marcus Bosch
Ohjaus: David Mouchtar-Samorai
Yksi BluRay-levy
Coviello

Der Ring des Nibelungen
Frankfurter Oper, 2012
Laulajat: Terje Stensvold, Susan Bullock, Lance Ryan, Frank van Aken, Amber Wagner, Claudia Mahnke
Kapellimestari: Sebastian Weigle
Ohjaus: Vera Nemirova
Kahdeksan DVD-levyä
Oehms

The Colón Ring – Wagner in Buenos Aires
Dokumentti Buenos Airesissa esitetystä lyhennetystä Nibelungin sormuksesta, ”Colón Ringistä”, johon Wagner-seura teki viime vuonna matkan (ks. Wagneriaani 40, s. 48)
Yksi DVD/BluRay-levy
Cmajor

Kaminski on Air - Der Ring des Nibelungen
Hörspiel-Theater, Mitschnitt aus dem Deutschen Theater Berlin.
Buch und Regie; Stefan Kaminski nach Richard Wagner.
Esiintyjät: Stefan Kaminski (puhe, äänet), Sebastian Hilken (Sello, kontrabasso, lyömäsoittimet), Hella von Ploetz (lasiharmonikka), Natascha Zickering (tuuba, pasuuna, puutarhaletku), Stefan Brandenburg (kosketinsoittimet)
Neljä DVD-levyä
Theateredition
– Jokainen Stefan Kaminskin Ring-teatteriesityksen osa on saatavana myös erillisenä DVD:nä.

Teksti: Jack Leo

Lokakuussa minulle sattui tilaisuus tehdä hieman maakuntamatkailua yhdistettynä Wagner-oopperoihin, kun yhden viikonlopun aikana esitettiin Lohengrin Mannheimissa ja seuraavana päivänä Tannhäuserin uusi produktio Karlsruhessa.

Mannheimin Lohengrin

Mannheimin Lohengrin esitettiin Tilman Knaben pari vuotta vanhana ohjauksena. Hän oli tulkinnut tarinan käytännössä katsoen täysin uusiksi, mutta minusta varsin viihdyttävällä ja älykkäällä tavalla. Ihailin myös kovasti ohjauksen sisäistä johdonmukaisuutta, tosin on tarpeen todeta, että Knaben ja Wagnerin Lohengrineilla ei ollut kovinkaan pajon tekemistä toistensa kanssa.

Knabe sijoitti Lohengrinin nykyaikaiseen poliittiseen instituutioon, eduskuntaan, YK:iin tai vastaavaan, ja näyttämö esitti suurta istuntosalia. Tässä versiossa kuningas Henrik ja Elsa kuuluvat samaan faktioon tai puolueeseen, ja heitä vastustavaa ryhmää johtavat Ortrud ja Telramund. Kuningas ja Elsa (joilla on suhde) keksivät keinon saada oman ryhmänsä päämäärät läpi: he luovat hahmon, Lohengrinin, joka ilmestyy kuin pelastaja eheyttämään poliittista ilmapiiriä. Tämä kävi selväksi alkusoiton aikana esitetystä kuvaelmasta, jossa ilmeisesti jonkinlaisesta pikkurikollisesta kehitetään kuninkaan ja Elsan pelinappula. Tämä hahmo, hopeiseen pukuun pukeutuneena, ilmaantuu istuntosaliin Elsan suojelijana. Taistelu Telramundia vastaan on poliittinen debatti: Lohengrin voittaa, kun Telramund läkähtyy huumattuun juomaan, jonka kuninkaan airut (mukana juonittelussa) on hänelle tarjonnut.

Toisessa näytöksessä Ortrud ja Telramund suunnittelevat kostoa – tämän Lohengrinin politiikassa (kuten voisi kyynisesti sanoa oikeastakin elämästä) ei ole puhtaita pelaajia. Elsa tosin aavistaa jotain, ja nöyryyttää Ortrudia tämän pyrkiessä Elsan leiriin. Elsan ja Lohengrinin häät ovat suuri mediatapahtuma, mutta katsojille oli koko ajan selvää, että kyseessä on kulissi. Varsinainen neronleimaus tuli näytöksen lopun suuren ensemblen aikana esitetyssä kuvaelmassa, josta kävi ilmi, että Elsa todellakin oli murhannut veljensä, ja nyt omatunto alkoi kolkuttaa.

Kolmannen näytöksen alkusoiton aikana selviää, että Elsalla ei ole suhde ainoastaan kuninkaaseen, vaan hän pelehtii myös airueen kanssa. Lohengrinilla puolestaan näyttäisi olevan aitojakin tunteita Elsaa kohtaan, mutta Elsalla ei ole julkisuuden ulkopuolella mitään kiinnostusta pelinappulaa kohtaan. Kolmannen näytöksen ensimmäinen kohtaus oli ainoa tässä ohjauksessa, jossa mielestäni ohjaajan näkemys oli selkeässä ristiriidassa niin musiikin kuin tekstin kanssa, eikä se oikein toiminut. Mutta Telramundin kuoltua ohjaus palasi urilleen ja poliittinen peli alkoi uudelleen. Airut hoiti kuolleen Telramundin ruumiin pois ja antoi uudet ohjeet Lohengrinille. Nyt kun poliittiset vastustajat olivat poissa päiväjärjestyksestä, kuningas pystyi ajamaan omaa ohjelmaansa ilman vaikeuksia, eikä Lohengrinia enää tarvittu. Lohengrin luki “paljastuspuheensa” (In fernem Land) radiolähettimien edessä ja valmistautui poistumaan poliittiselta näyttämöltä. Ortrud tuotiin näyttämölle (selvästi piestynä ja kidutettuna) “tunnustamaan” rikoksensa (joka todellisuudessa oli Elsan), ja näin hänetkin saatiin pois päiväjärjestyksestä. Kuningas vaikutti saaneen kaiken haluamansa, mutta Lohengrinin äänen ilmoittaessa “Seht da den Herzog von Brabant!” pyssymiehet piirittivät salin – airut olikin tehnyt vallankaappauksen. Tämä oli kaikki varsin kekseliästä, enkä olisi millään aavistanut oopperan päättyvän näin. Ohjaus kuitenkin edellytti Lohengrinin alkuperäisen tarinan hyvää tuntemusta. Seuralaiseni, Lohengrin-ensikertalainen, kysyikin oopperan päätyttyä, että ottaako airut Lohengrinissa aina vallan. Ohjausta ei siis voi suositella oopperaa tuntemattomille, mutta konkareille siinä oli paljon viihdyttävää. Tosin Wagnerin Lohengrin tämä ei kyllä ollut.

Musiikillinen puoli oli hoidettu varsin mallikkaasti. Alois Siedlmeier johti sujuvan esityksen, jossa ei ollut erityisiä heikkouksia. Laulajista huonoiten pärjäsi Ludmila Slepneva Elsan roolissa, ja hänkin oli vähintään kelvollinen. Hänen sopraanonsa ei soinut aina kiinteästi, varsinkaan nuottiviivaston yläpuolella, ja hänen saksansa oli varsin slaavilaisittain värittynyttä. Hän kuitenkin selvisi kunnialla roolistaan, ja sopi ulkonäöltään erinomaisesti tähän rooliin. Heike Wessels puolestaan oli hienoin livenä kuulemani Ortrud. Hänen äänensä soi suurena ja varmana ja kohosi upean dramaattiseen “Entweihte Götter!” –purkaukseen. Thomas Jesatkoa olin kuullut aiemmin Mannheimissa Reininkullan ja Valkyyrian Wotanin rooleissa, joissa hänen sankaribaritoninsa kuulosti liian kevyeltä ja vaalealta. Telramundin rooliin se kuitenkin sopii erinomaisesti, ja hän teki vahvan roolityön. Sung-Heon Ha pärjäsi hyvin kuninkaan korkealla liikkuvan musiikin kanssa, ja Nikola Diskic tarjosi vuorenvarmaa baritonilaulua airueena. Pääosassa kuultiin István Kovácshásia, joka oli vallan onnistunut Parsifal Budapestissa ja Mannheimissa. Hän oli jopa hienompi Lohengrinin roolissa, jossa hänen lämpimästi soiva ylärekisterinsä pääsi enemmän oikeuksiinsa. Kovácshási lauloi täysin luotettavasti pitkän roolinsa, eikä sen hankala ääniala tuottanut erityisiä ongelmia. Pieniä miinuksia olivat hieman unkarilaisittain lausuttu saksa sekä tietty loistokkuuden puute äänessä – mutta kokonaisuutena silti hyvin vakuuttava esitys. Tulkinnasta ei tosin oikein voi sanoa paljoa, sillä Lohengrin oli monessa mielessä vain sivuosa tässä ohjauksessa.